Oon totaaliunohtanu valittaa siitä ettei laihutusprosessi edisty. Johtuen siitä etten tee asian eteen yhtikäs mitään, koska en saa persettäni ylös sohvalta.

Lähes anoppini sai meiän viimenäkemällä selville, että en oo koskaan käyny missään. En laivalla, en lentokoneessa, en ulkomailla, enkä myöskään omista passia, enkä oo koskaan omistanu. Noh, sit pistettiin hösseliks. 26. päivä ois meno Tallinnaan. Huijuih. Ja tänään varmaankin on edessä sen kuuluisan passin hommaaminen!

En osaa edes sanoiksi pukea tätä jännitystä. Lähtö on kahen 11 tunnin yövuorojen jälkeisenä päivänä ja takas tullaan yöllä ennen seuraavan päivän iltavuoroa. Siis että kahen päivän reissuli olisi. Toivottavasti saan yhtään unirytmiä kurottua takasin oikeeseen suuntaan reissun aikana :D

Tämän hetken muihin jännityksiin kuuluu se, että millon iskä soittaa ja ilmottaa että tuleeko Englannin isotäti käymään niillä vai ei. Toivottavasti tulis, kun viimeks oon tainnu häntä nähä v. 2008 alussa, että onhan täsä aikaa vierähtäny.. Näinköhä lie tunnistaakaan :P

Battlefield kolisee ja pimputtaa, mutta onneks itellä soi Maikkeli vähän kovempaa.

Päivänjatkoja!